My Truck is my castle

RoadStars esittelee

My Truck is my castle

"King of my castle" -teksti koristaa Jürgen Schusterin Actrosia. Kuljettajayhteisö on hänelle kuitenkin yhtä tärkeä kuin hänen upea kuorma‑autonsa.

RoadStars esittelee: Jürgen Schuster ja Actros 1853

Hei Jürgen, hienoa, että olet mukana! Kaikki, jotka tuntevat sinut, sanovat varmaankin "vihdoinkin", sillä olet todella omistautunut rekkakuskin työhön ja tähdellä varustettuihin kuorma-autoihin...

Niinkin voisi sanoa. Tosin: en omasta mielestäni ole "trucker" tai rekkakuski. Se on ennemminkin amerikkalainen kollega, joka ajaa aina vain suoraa tietä tuhansia kilometrejä. Tosin ajanhan minäkin koko Euroopan halki, mutta vain kappaletavaraa kahdella tai kolmella pysähdyksellä joka päivä. Tällä tavalla tien päällä ollessa jokainen päivä tuo eteensä uudet haasteet. Jokainen lastauspaikka on erilainen. Joskus on siirreltävä hankalasti ja katsottava, miten lastaaminen ja purkaminen hoidetaan. Lisäksi papereiden pitää olla kunnossa, tulliasioiden pitää olla kunnossa, asiakkaan pitää olla tyytyväinen, minun pitää huolehtia autosta... kaikkea sitä, mistä pidän.

RoadStars esittelee: Jürgen Schuster ja Actros 1853
RoadStars esittelee: Jürgen Schuster ja Actros 1853

Mitä kuorma-autoa ajat?

Actros 1853:a. Lapsena sain ajaa kuorma-autoa isoisäni kanssa, ja Sprinter oli ensimmäinen, millä ajoin itse. Ajoin kuorma-autokortin heti kun se oli mahdollista. Tällä hetkellä ajan unelmieni autoa.

Actros on sinulle melkein kuin koti...

Pitää paikkansa, ajan todella mielelläni. Siinä on suurin ohjaamo, SoloStar Concept, Soundsystem-äänentoistojärjestelmä, ilmastoitu ja jousitettu istuin, tähtitaivas, sähkötoiminen rullaverho, Welcome Light ja muutama muu juttu, ja tietenkin auto on huippu.

Saattaa olla, että siihen lisätään piakkoin vielä rungon suojus, auton väriset pellit ja mustat säiliöt. Mielestäni: Mercedes on hieno sellaisenaan. Sitä ei pidä pilata liioittelemalla. Kokonaisvaikutelman on oltava oikea.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Olen paljon liikkeellä myös vapaalla, tapaan usein samanhenkisiä kuljettajia. Mutta totta puhuen: minusta on äärimmäisen tärkeää, että me kuljettajat muodostamme yhteisön. Meillä kaikilla on yhteinen intohimo. Kun näen, että tauoilla kaikki istuvat yksin ohjaamossaan tai että kollegat puhuvat pahaa toisistaan... en vain voi ymmärtää sitä. Pitäisi hakeutua ihmisten seuraan ja vaihtaa ajatuksia! Jos emme kunnioita itseämme, sitä ei voi odottaa muiltakaan!

Kuvat: Jürgen Schuster