Numero 26.

Romuttamo Schwabenin Juralla vuonna 1982: Werner Lachnit etsimässä varaosia traktoriinsa. Osat mukaan ja äkkiä takaisin kotiin, siinä suunnitelma. Yhtäkkiä hän löysi kuitenkin jotain, jossa kestikin vähän pidempään: yhdessä nurkassa seisoi sinivihreä lavakuorma-auto. "En tiennyt, mikä malli oli kyseessä.

Näin vain, että siinä oli Mercedes-tähti", Lachnit kertoo nyt. Aalenin miehelle oli kuitenkin selvää, että auto oli saatava: sijoitus oli 500 Saksan markkaa. "Auto oli ihan hyvässä kunnossa, sen näin heti."

Tarkkaa tietoa Werner Lachnit ei vanhasta autostaan kuitenkaan vielä saanut. "Minullahan ei ollut papereita, eikä tyyppinumeroakaan lue ovessa." Lachnit pääsi oikeille jäljille auton valmistenumeron avulla. "Se alkaa numeroilla 3, 2 ja 9. Tässä oli siis mallisarja. Olin itse asiassa arvellut, että kyseessä olisi 334. Se oli ainoa tämäntyyppinen kuorma-auto, jonka tunsin."

Onnekas sattuma paljasti vielä lisää: eräs korjaamon asiakas tunnisti auton. "Kävi ilmi, että auto kuului aikoinaan alueella olevalle sahalaitokselle. Mies tunsi jopa senaikaisen kuljettajan." Yhtenä lauantai-iltapäivänä Lachnit kävi tämän kuljettajan luona. "Hän oli tietenkin innoissaan, että auto oli vielä olemassa." Siitä lähtien Werner Lachnit on tiennyt aarteensa koko tarinan.

Gaggenaun tuotantolinjalta lähti vain 629 kappaletta LP 329 -mallia. Werner Lachnitin kuorma-auto on ensimmäiseltä rakennusvuodelta 1957. Päällirakennevalmistaja Wackenhutin merkinnöistä käy ilmi, että Lachnitin hankkima auto oli numero 26.

Meni useampi vuosi, ennen kuin auto oli entisöity valmiiksi. Uutta sylinterikannen tiivistettä lukuun ottamatta moottorista ei puuttunut mitään. Lavan Werner Lachnit rakensi kokonaan uudelleen. Ohjaamoonkin tarvittiin joitakin uusia levyjä. Polttoainesäiliöstä löytyi halkeama. "Trukin on täytynyt osua siihen silloin, kun auto oli vajassa."

Tunnustusta vanhojen autojen harrastajien parissa ei entisöinnin jälkeen ensin tullut. "Ihmiset kyselivät, mitä pystynokallani oikein aion. Vanhoilla kuorma-autoilla on oltava nokka, niin silloin ajateltiin." Ensimmäisessä vanhojen kuorma-autojen kokoontumisessa, johon Lachnit LP 329 -autoineen osallistui, auto piti peräti jättää odottamaan parkkipaikalle. "Sittemmin asia on tietenkin muuttunut", Werner Lachnit kertoo.

Pidempiä matkoja hän ei sinivihreällä katseenkääntäjällään tee. "Silloin olisin vain uusien kuorma-autojen tiellä." Silloin tällöin miehen ja LP 329:n voi kuitenkin tavata Etelä-Saksassa pidettävissä vanhojen autojen kokoontumisissa.