Piipahdus Uruguayihin

Yli kahden Argentiinassa ja Chilessä vietetyn vuoden jälkeen tuntuu oudolta saapua yhtäkkiä Uruguayihin. Ehkä se johtuu siitä, että olemme niin tottuneet kumpaankin maahan, tai siitä, että ylitämme nyt rajan ensimmäisen kerran kolmistaan. Maahantulo sujuu helposti.

Pian sen jälkeen olemme jo ensimmäisellä pysäköintipaikallamme maaseudulla Uruguay-joen rannalla. Viivymme siellä muutaman päivän, ennen kuin jatkamme matkaa rannalle, jolla leiriydyimme vuonna 2023 sen jälkeen, kun automme oli toimitettu Etelä-Amerikkaan. Kävelemme kolmistaan rantaa pitkin ja nautimme siitä, että olemme jälleen tutussa paikassa.

Matkustustapamme on muuttunut nyt kun meitä on kolme: Pysymme yhdessä paikassa pidempään, mutta ajamme muina päivinä enemmän kilometrejä. Uruguayssa huomaamme heti epätavalliset nopeusrajoitukset, jotka muuttuvat usein nopeasti, esimerkiksi 25, 45 tai 75 km. Monet nopeuskamerat muistuttavat meitä myös Euroopasta. Ajamme enimmäkseen rannikkoa pitkin, vierailemme historiallisessa Piriápoliksessa ja pysähdymme tietysti myös Montevideossa.

Ajaessamme sataman sillan yli näemme paikan, josta noudimme Axorimme yli kaksi vuotta sitten. On hämmästyttävää, kuinka kauan olemme olleet matkalla, kuinka paljon olemme kokeneet ja kuinka vähän kuitenkin olemme nähneet tästä valtavasta mantereesta.

Jatkamme kohti Punta del Esteä, jossa vierailemme Uruguayn eteläisimmässä kärjessä. Sen jälkeen matkamme jatkuu pohjoiseen, ja odotamme innolla seuraavaa maata. Mutta ennen kuin lähdemme Uruguaysta, upea auringonnousu jättää meille jäähyväiset pienessä kylässä joen suistoalueella. Nyt matkamme vie meidät Etelä-Amerikan suurimpaan maahan.