Maastoseikkailut Brasiliassa

Ensimmäiset 1 000 km haluamme saada rivakasti takanamme, mutta pidämme kuitenkin kaksi pysähdystä. Parque Estadual de Vila Velha -puistossa tutkimme yli 300 miljoonaa vuotta vanhoja hiekkikivimuodostelmia. Seuraava pysähdyksemme on Parque Histórico de Carambeí, ulkoilmamuseo, joka on omistettu vuonna 1911 alueelle asettuneille hollantilaisille siirtolaisille.

Kävellessämme alueella meitä muuten pidetään koko ajan silmällä – kaivajapöllö, erikoinen pöllö, joka elää ja pesii maassa.

Pitkien ajopätkien jälkeen viilennymme aina välillä pienillä vesiputouksilla. Kun varjossa on yli 35 astetta, se on iltapäivisin todellista luksusta. Sitten matka jatkuu kohti pohjoista Minas Geraisin osavaltioon.

Ajamme päiviä kahviplantaasien ohi, sillä täällä sijaitsee maan suurin viljelyalue: yli 50 % brasilialaisesta kahvista (useimmiten Arabicaa) tuotetaan täällä.

Pitkän matkan jälkeen saavumme vihdoin Serra da Canastran ylängölle. Täällä ajamme Axorilla kapeita maastopolkuja kansallispuiston ulkopuolella. Reitti on erityisen kapea vuoren juurella, minkä vuoksi kyseenalaistamme päätöksemme välillä.

Myöhemmin kasvillisuus kuitenkin vähenee, ja tie muuttuu rennommaksi. Nousemme jopa 1200 metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolella ja ihmettelemme täysin uutta maisemaa. Onnekkaasti täällä voi jopa nähdä harjasusia ja jättimäisiä muurahaiskarhuja.

Useita päiviä ajamme Serraa pitkin mutkitellen. Mike joutuu yhä uudelleen tarkastamaan siltoja ennen kuin ajamme niiden yli, sillä missään ei ole ilmoitettu painorajaa, ja epäilemme, että täällä ei kulje kovin montaa rekkaa. Vain yhden sillan kohdalla käännymme takaisin ja otamme toisen reitin.

Emme pysty arvioimaan sitä riittävän hyvin, eikä riski yksinkertaisesti ole sen arvoinen.