Tulivuori ja trooppisia metsiä: Intian valtameren ympäröimä Réunionin saari on lomaparatiisi. Infrastruktuuri asettaa kuitenkin kuljetusyrittäjät, kuten Jimmy Soucramanienin, suurten haasteiden eteen. Mereen rakennettava moottoritie antaa kuitenkin uutta toivoa.

”Varatkaa huomenaamuksi vähintään puoli tuntia enemmän aikaa”, Jimmy Soucramanien sanoo ”Transport”‑tiimille ensimmäisenä iltana saarella. Puoli tuntia enemmän? Hotellihan on vain viiden kilometrin päässä! Seuraavana aamuna, matkalla 48‑vuotiaan yrittäjän huolintayritykseen, selviää syy: rannikkotiellä ennen Réunionin saaren pääkaupunkia Saint‑Denis’tä liikenne matelee kävelyvauhtia.

”Meille tämä on arkea”, Jimmy Soucramanien sanoo ja hymyilee laimeasti. Hänen kalustonsa koostuu kahdestatoista Mercedes‑Benz-autosta. Hänen yrityksensä täyttää siten käytännöllisesti katsoen kaikki saaren kuljetustarpeet. Osa hänen kalustostaan kuljettaa postilähetyksiä, kun taas toiset rekat kuljettavat juomia ja elintarvikkeita suurille supermarkettiketjuille. Myös rakennusmateriaalit ja irtotavara kuuluvat kuljetettaviin tuotteisiin. Jimmy Soucramanien on juuri lisännyt kalustoon uuden liikkuvalla lavanlattialla varustetun perävaunun kierrätysjätteiden kuljettamista varten.

Kuormien moninaisuuden huomaa rekkojen reiteistä: Jimmy Soucramanienin kuljettajat ajavat saarella kaikkialle, minne pääsee rekalla. ”Liikenne on aina ongelma”, yrittäjä sanoo.

Tämän keskellä Intian valtamerta sijaitsevan Ranskan merentakaisen departementin nimi tarkoittaa sananmukaisesti ”tapaamisten saarta”. Saari oli asumaton, kunnes ranskalaiset uudisasukkaat asettuivat sinne asumaan 1600‑luvulla. Vuosisatojen kuluessa saarelle saapui ihmisiä kaikilta mantereilta ja mitä erilaisimmista etnisistä ryhmistä. Monimuotoisuus ja ennen kaikkea rauhallinen yhteiselo ovat tärkeä osa saaren kollektiivista identiteettiä ja Jimmy Soucramanienille yksi syy siihen, miksi saarella on niin hyvä elää.

Lähes kolmasosa 855.000 asukkaasta on asettunut asumaan tulivuorisaaren luoteisosaan. Rannikkotie on todellinen neulansilmä Saint‑Denis’n ja Saint‑Paulin kaupunkien välillä, jossa sijaitsee myös ”Le Port”, saaren tärkein satama ja Réunionin portti maailmaan. Sinne saapuvat tavarat on myös jaeltava eteenpäin. Se ei ole aina helppoa. Erityisesti nyt sokeriruo’on korjuun aikana tiellä liikkuu tavallisen liikenteen lisäksi myös lukemattomia traktoreita.

Jimmy Soucramanien sijoittaa kuorma-autonsa eri paikkoihin liikennekaaoksen selättämiseksi. Hän on jakanut autonsa ympäri saarta, jotta ne olisivat mahdollisimman lähellä useimmin ajettavia reittejä. ”Pyrimme pitämään kuljetusmatkat mahdollisimman lyhyinä.” Lisäapu: Luotettavat kuljettajat ja vakuuttava ajokalusto, jonka rekkoja ajetaan mielellään.

Logistiikkayrittäjä laittaa toivonsa myös mahtavaan rakennelmaan, joka kohoaa rannikkotien viereen. Se on Ranskan historian kallein moottoritieprojekti: Nouvelle Route du Littoral.

Gerald Victoire on yksi niistä, jotka odottavat innolla uutta tieyhteyttä. Hän on ollut yksi Jimmy Soucramanienin kuljettajista jo 12 vuoden ajan. ”Rannikkotiellä pitää aina varautua kiveniskemiin tai korkeaan aallokkoon, ja Nouvelle Route du Littoral suojaa meitä niiltä tulevaisuudessa”, 46‑vuotias Victoire sanoo samalla kun Active Drive Assist antaa Actros 1863 Ultimate Racing Editionin rullata eteenpäin hitaasti mutta varmasti.

Tie on avoin, mereltä käy kevyt tuulenvire ja meri on rauhallinen. Vaikea kuvitella, että tieosuus on suljettu turvallisuussyistä noin 30 päivänä vuodessa. ”Raskaan liikenteen tärkein reitti on tällöin suljettu eikä vaihtoehtoista reittiä ylängöllä ole olemassa”, Gerald Victoire sanoo.

Jimmy Soucramanien toivoo, että projekti saadaan päätökseen mahdollisimman nopeasti, ja on varma siitä, että uusi rannikkotie tekee liikenteestä huomattavasti turvallisemman.

Jimmy Soucramanien aloitti uransa 1990‑luvun puolivälissä kippilavarekan kuljettajana. Uranvalinta ei ollut sattumaa: ”Isäni Lucien perusti vuonna 1966 kuljetusyrityksen. Jatkamme tätä perinnettä veljeni kanssa suurella ylpeydellä.” Intohimo rekkoihin ei ole hellittänyt vuosien myötä, vaan sen huomaa heti jutellessaan Jimmy Soucramanienin kanssa. Yrittäjä konfiguroi rekkansa itse, ja kun hänelle tarjoutuu mahdollisuus erikoismalliin, hän tarttuu siihen – aivan kuten hiljattain Actros Ultimate Racing Edition ‑mallin kohdalla.

Jimmy Soucramanien matkustaa myös ympäri maailmaa intohimonsa perässä. Hän on vieraillut Mercedes‑Benzin Wörthin tehtaalla neljä kertaa ja käynyt lukemattomilla alan messuilla manner-Euroopassa – jonne on kuitenkin vähintään 11 lentotunnin matka. Tällainen innostuneisuus on tarttuvaa: myös hänen 13‑vuotias poikansa Enzon näkee jo yrityksen pihalla silloin tällöin ohjauspyörän takana yhtä loistavin silmin kuin isänsä.